top of page

huuli varsineen makaa pellossa,

kukinto nukkuu silmillä, poskilla

haitallinen vieraslaji! huudetaan pellolla

kuollut! huokaistaan helpotuksesta


mutta


ka, kyllä! se on elossa

olisit mielelläsi ottanut kuolleena tai edes pelossa,

löytänyt muoviin pakattuna ojasta, rannalta ruikuttamasta,

täyttämästä kohtaloa muualla sovittua, ilman sovitusta päälle puettua


ei ei! elossa on,

kuolleen ruumiinsa sijaan,

heitti elävän kortensa kekoon,

hädän terveystiedon tunnilla, välitunnilla, ruokatunnilla, pikkutunneilla

opitun sijaan

kaatui ilosta kumoon


ei vaihda kadunpuolta,

tekee mihin tahansa pedin,

vaihtaa petiä sijaamatta

kevyin mielin ja kengin, ei emmi

sielunpeili ei käänny kohti maata vaan taivasta


kohti taivasta haluaa maata elävänä, huulipunahuuli


elo pellossa lepää

itävä maalattu huuli

huuli halkeaa ilosta kahtia

etelästä tulee tuuli

lyö tahtia, omaa tahtiansa

tulee, tulee, tulee

tulee tuuli ja avaa korsilla sidotut silmät


runo huulesta rimmaa

mut huulipunahuuli ei

riimit ei mahdu sen vimmaan

huuli ei rimmaa


huulipunahuuli makaa pellossa,

huulipunahuulet poskilla

huuli halkeaa ilosta,


minä en,

muuta kuvitellut kuin,

että niin tulisi oleva,

kuvittelemani olisi yhä mahdollinen,

se olisi tuleva


vihaan sitä tätä, jossa kaikki on viety,

koko se tietty, rakkaus,

joka on jo ehtinyt muodostua toivetta kohtaan

lasketaan hautaan,

kuin hautaisin koiran, joka vielä haukkuu

kaikki se mikä oli rakasta tai tuttuu

peittäisin vielä viimeisenä sen kuivuneen kuonon maalla,

joka peittää alleen samalla

kaikki ne koirat ja toiveet, jotka myös muut ympärillä hautasivat


kevyet mullat

lopulta kuitenkin kaikista suunnattomimman tuskan tuo uutinen, että Pave on poissa

että enää en näe Pavea laulamassa, kapakassa

terapeuttini epäilee perusturvallisuuteni perustuneen liialti Pave Maijaseen

lopetan terapian, sillä ymmärrän tehneeni erheen

kuuntelen aamusta iltaan Pavea, hiljaisessa asunnossa,

seisahtuneessa maailmassa,

jalkojeni ympärille on alkanut kasvaa savea,

kaikessa hiljaisuudessa


kevyet mullat




MMM


(kuvat Ilmari Fabritius)

Minun on ikävä

lupausta muusta

että jotain kaunista

on oltava

on vielä oltava


Ikävöin päivin

erityisesti öin

iloa ilman muttaa

pitkää hetkeä pelotta

itseäni

sen kaiken saanutta


Laulua ikkunalaudalla

valoa sängyn yllä

kaikki muuttuu lupaamalla

'kaikki muuttuu kyllä'


Olen takaisin taistelussa

jonka luulin

minun jo voittaneen

takaisin samassa

jonka luulin

jo loitonneen

minä, joka vihaan sotaa


Laulua ikkunalaudalla

valoa sängyn yllä

kaikki muuttuu lupaamalla

'kaikki muuttuu kyllä'


Joskus kuulen laulun

tunnen valon

mutta vain

jos avaan verhot

avaan ikkunan


Laulua ikkunalaudalla

valoa sängyn yllä

kaikki muuttuu lupaamalla

'kaikki muuttuu kyllä'


MMM


1
2
bottom of page