minä en,
muuta kuvitellut kuin,
että niin tulisi oleva,
kuvittelemani olisi yhä mahdollinen,
se olisi tuleva
vihaan sitä tätä, jossa kaikki on viety,
koko se tietty, rakkaus,
joka on jo ehtinyt muodostua toivetta kohtaan
lasketaan hautaan,
kuin hautaisin koiran, joka vielä haukkuu
kaikki se mikä oli rakasta tai tuttuu
peittäisin vielä viimeisenä sen kuivuneen kuonon maalla,
joka peittää alleen samalla
kaikki ne koirat ja toiveet, jotka myös muut ympärillä hautasivat
kevyet mullat
lopulta kuitenkin kaikista suunnattomimman tuskan tuo uutinen, että Pave on poissa
että enää en näe Pavea laulamassa, kapakassa
terapeuttini epäilee perusturvallisuuteni perustuneen liialti Pave Maijaseen
lopetan terapian, sillä ymmärrän tehneeni erheen
kuuntelen aamusta iltaan Pavea, hiljaisessa asunnossa,
seisahtuneessa maailmassa,
jalkojeni ympärille on alkanut kasvaa savea,
kaikessa hiljaisuudessa
kevyet mullat
MMM
(kuvat Ilmari Fabritius)