Elo pellossa

huuli varsineen makaa pellossa,

kukinto nukkuu silmillä, poskilla

haitallinen vieraslaji! huudetaan pellolla

kuollut! huokaistaan helpotuksesta

mutta

ka, kyllä! se on elossa

olisit mielelläsi ottanut kuolleena tai edes pelossa,

löytänyt muoviin pakattuna ojasta, rannalta ruikuttamasta,

täyttämästä kohtaloa muualla sovittua, ilman sovitusta päälle puettua

ei ei! elossa on,

kuolleen ruumiinsa sijaan,

heitti elävän kortensa kekoon,

hädän terveystiedon tunnilla, välitunnilla, ruokatunnilla, pikkutunneilla

opitun sijaan

kaatui ilosta kumoon

ei vaihda kadunpuolta,

tekee mihin tahansa pedin,

vaihtaa petiä sijaamatta

kevyin mielin ja kengin, ei emmi

sielunpeili ei käänny kohti maata vaan taivasta

kohti taivasta haluaa maata elävänä, huulipunahuuli

elo pellossa lepää

itävä maalattu huuli

huuli halkeaa ilosta kahtia

etelästä tulee tuuli

lyö tahtia, omaa tahtiansa

tulee, tulee, tulee

tulee tuuli ja avaa korsilla sidotut silmät

runo huulesta rimmaa

mut huulipunahuuli ei

riimit ei mahdu sen vimmaan

huuli ei rimmaa

huulipunahuuli makaa pellossa,

huulipunahuulet poskilla

huuli halkeaa ilosta,

Kukat on kasteltava ikävästä huolimatta

minä en,

muuta kuvitellut kuin,

että niin tulisi oleva,

kuvittelemani olisi yhä mahdollinen,

se olisi tuleva

vihaan sitä tätä, jossa kaikki on viety,

koko se tietty, rakkaus,

joka on jo ehtinyt muodostua toivetta kohtaan

lasketaan hautaan,

kuin hautaisin koiran, joka vielä haukkuu

kaikki se mikä oli rakasta tai tuttuu

peittäisin vielä viimeisenä sen kuivuneen kuonon maalla,

joka peittää alleen samalla

kaikki ne koirat ja toiveet, jotka myös muut ympärillä hautasivat

kevyet mullat

lopulta kuitenkin kaikista suunnattomimman tuskan tuo uutinen, että Pave on poissa

että enää en näe Pavea laulamassa, kapakassa

terapeuttini epäilee perusturvallisuuteni perustuneen liialti Pave Maijaseen

lopetan terapian, sillä ymmärrän tehneeni erheen

kuuntelen aamusta iltaan Pavea, hiljaisessa asunnossa,

seisahtuneessa maailmassa,

jalkojeni ympärille on alkanut kasvaa savea,

kaikessa hiljaisuudessa

kevyet mullat

MMM

(kuvat Ilmari Fabritius)

Kylmä ilman sua

Kotoani herään ja viereeni katson

Sua ei näy, mä sängyltä lakoon

huudan apua, vaikkei kukaan kuule

naapuri huutoani jatkoiksi luulee

Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua

Kun et enää lämpöäsi mulle tuo

Jumalalta pyydän hei auta mua

Ehkä eka rukous sut mulle takas tuo

Huudan kylmissäni rakkaani perään:

Missä sä oot, ketkä on sut kidnapanneet?

En usko sun vain lähteneen

tahallas päältäin kadonneen

Mulla on niin kivinen tie ilman sua

Kun et pehmeää laskua mulle suo

Sinä vierelläin makasit Vaasankadulla

Sanoit, haluan lämmittää ainoastaan sinua

-

Aina sulle länkytin ja läikytin

Sinä pyyhit tahrat, jopa tärpätin

Sun sylissä oli aina lämmin

Et välittänyt, vaikka kaiken kämmin

Mulla on niin syvä vesi ilman sua

Kun et enää kuivana pidä mua

Eilen minä urpo sinut johonkin unohdin

Ehkä vauhtipäissäni Tenkan vessaan jätin

Käyn tänään kysymässä, missä rakkaani on

Kalju näyttää narikkaa - se on takiton Olen varma, tuo kalju kyrpä takkini vei,

sanon kaljulle, ”tää ei käy, ei ei”

Laitan Kaijan lapulle

Koht on mun vuoro

Laulaa sut takas

Kaija ja mä,

meidän kuoro

kylmä ilman sua, tiskijukka spiikkaa

just ennen kuin melkein spiidaan

Mulla on niin iso ikävä sua

Sade kylmä sisälleni hakkaa

Kun et enää lämpöäsi mulle tuo

vastaantulijalta pyydän hei auta mua

Istun tässä ja tuijotan kaljua

Niin pitkään et se murtuu

Vedän niin monta Kaijan laulua

Kunnes takki ilmaantuu

Ei auta itku markkinoilla

Kun tulee pilkku

Silti kotiovella

Mulla tulee itku

Se kalju kyrpä ystäväin ja haarniskain vei, sanon rakkaalleni ’ikuisesti hei hei’