Nostetaan malja, huutavat yhdestä suusta
Mutta
Ei minua tarvitse nostaa, ei ole lupaa
Jos vain antaisitte minun olla
Olisitte hetken tai ihan vitun ikuisesti juomatta minua tyhjäksi
Olisitte itse ihmisiksi
Ettekä minua läikyttämässä
lupaa kysymättä
Koskea saa mutta ei katsoa, haukkuvat yhdestä päästä
Mutta!
Jos vielä kerran koskette katsomatta, katsotte luvatta
Lupaan kautta kivestenne ja vannon
Teen teistä hakkelusta, lihasilppua
Koko maljani painolla teidät tallon,
ai että niinhän minä teen!
Läikkyi yli, meni ihon alle, hirnuvat yhdestä turvasta
Mutta!
Ei minulla ole ihoa
Olen nesteideni pinta
Olen aaltoileva allas
Jos te kaadatte minut pois
Täytyn yhä uudestaan
Täytyn, täytyn, täytyn
Niin monta kertaa
Että jäätte veden alle
Ja teitä odottaa
Nautinnollinen exitus
minun litkuissani
Olen malja, jonka nostan!
