Kukat on kasteltava ikävästä huolimatta

minä en,

muuta kuvitellut kuin,

että niin tulisi oleva,

kuvittelemani olisi yhä mahdollinen,

se olisi tuleva


vihaan sitä tätä, jossa kaikki on viety,

koko se tietty, rakkaus,

joka on jo ehtinyt muodostua toivetta kohtaan

lasketaan hautaan,

kuin hautaisin koiran, joka vielä haukkuu

kaikki se mikä oli rakasta tai tuttuu

peittäisin vielä viimeisenä sen kuivuneen kuonon maalla,

joka peittää alleen samalla

kaikki ne koirat ja toiveet, jotka myös muut ympärillä hautasivat


kevyet mullat

lopulta kuitenkin kaikista suunnattomimman tuskan tuo uutinen, että Pave on poissa

että enää en näe Pavea laulamassa, kapakassa

terapeuttini epäilee perusturvallisuuteni perustuneen liialti Pave Maijaseen

lopetan terapian, sillä ymmärrän tehneeni erheen

kuuntelen aamusta iltaan Pavea, hiljaisessa asunnossa,

seisahtuneessa maailmassa,

jalkojeni ympärille on alkanut kasvaa savea,

kaikessa hiljaisuudessa


kevyet mullat




MMM


(kuvat Ilmari Fabritius)